Tuula Korolainen: Mikä onni, 6B

Mikä on runo? Paras karkottaa heti kaikki  kaavat mielestään ja luottaa siihen, mihin tämä kokoelma vie. Tämän pienen kirjan tekstit ovat vapaita ja vapauttavia, purkavat varauksia jos sellaisia on oman tekstin tekemiseen sattunut kerääntymään.

6B on saanut opettajalta tehtäväkseen kirjoittaa runo onnesta. Höh, mä en ainakaan, sanoo moni luokkalaisista.

Mutta aikanaan jokainen saa runonsa kirjoitettua, kuka mitenkin,  ja lopputuloksena on niin aitoa soundia, ettei lukija edes muista kannessa esiintyvää kirjoittajan nimeä.

Korolainen, Tuula: Mikä onni, 6B. Karisto 2009.     Etsi kirjastosta

Halldór Kiljan Laxness : Salka Valka

:  

Salka Valka jakoi lukupiirimme ainakin kahtia. Oli nuoruuden kirjalöydön peruja olevaa mieltymystä, mutta toisaalta vanhahtava ilmaisu karkotti lukuhaluja auttamatta osalta keskustelijoista. No, tiukat koeviikot vaikuttivat myös siihen suuntaan, että kovin paljoa keskusteltavaa ei islantilaisklassikosta illassamme irronnut. 

Kirja alkaa, kun Salka Valka tulee äitinsä Sigurlinan kanssa Oseyrin surkeaan kalastajakylään. Sigurlinan haaveena on ollut jatkaa matkaa etelämmäs, isoon keskukseen.  Kuitenkin heidän elämänsä pysähtyy kalastajakylään, jossa jo Sigurlinan yksinhuoltajuus on ensimmäinen leima, ja lisää seuraa. 

Kylässä näkyvät kaikki ahdasmielisyyden, pikkusieluisuuden ja ahneuden  piirteet, ja tästä keskustelimmekin: voiko elämä olla vaikkapa suomalaisessa pikkukylässä vieläkin tavallaan  samanlaista? Miten maaseudulla ja kaupungissa, isossa ja pienessä yhetisössä eläminen eroavat toisistaan ja miten jokainen meistä mieluummin haluaisi asua. Mitä isompi yhteisö, sen neutraalimmin siellä voi elää, mutta tuntuuko se hyvältä?  

Halldor Kiljan Laxness : Salka Valka. Suomennos Jyrki Mäntylä. WSOY 2006.      Etsi kirjastosta