Jos mies raataa terästehtaassa vuodesta toiseen heti, kun on
poikavuosina jollakin keinoin selvittänyt välttämättömät kouluvuotensa, kehittyykö
hänen mielenmaisemansa kovinkaan glamoröösiksi?
Toscanalaisessa merenrantakaupungissa kohti globaalitalouden
ajamaa alamäkeään menevän teollisuusyhteisön miehet ainakin ovat kuka milläkin
tavoin rampautuneita, naiset ponnistelevat italialaisperinteisesti yhteiskunnan
ja perheensä tukirankoina. Näissä perhekuvioissa nuorten ja varsinkin tyttöjen
elämä näyttää olevan valmiiksi ajateltu, kahlittu ja määritelty.
Mikään ei helposti muutu. Nuorissa elää vanhan elämäntavan
perinne eikä toisenlaisiin valintoihin kannusteta. Valintoja ei liiemmin ole
edes tarjolla. Tyttöjen kuuma kesä sinä vuonna, jolloin heistä oli tullut
rantaleikkien ruskettuneita ja pitkäraajaisia lumottaria on voimakas ja aistivoimainen
kokemus luettavaksi. Lyhyt hetki sitä
elämää, jonka tytöt elivät kuin olisivat ensimmäiset miesten halun kohteet
Piombinon rantatyrskyissä.
Tytöt halusivat nopeasti naisiksi, pojat miehiksi. Loikka
kohti aikuisuutta on niin nopea, että se järisyttää päähenkilöiden elämää
peruuttamattomasti.
Avallone, Silvia: Teräs. Suom. Taru Nyström. Minerva, 2014. Etsi kirjastosta
