Aluksi tämä kirja tuntui melkein jokaisen mielestä olleen
jähmeä ja – no, myönnettäköön että tylsäkin. Omituisia hahmoja, joiden sisältä
ei oikein löytynyt mitään. Onttoja tyyppejä. Mutta ehkä se koko kirjan mitan
kestänyt onttous olikin välttämätöntä, ehkä kaikki se mitä kirjassa käsiteltiin
olikin helpompi lukea näiden legopalikoiden kautta.
Alusta selvittyä tästä kirjasta oli kuitenkin helppo
innostua. Lumikko sijoittuu lajityypiltään maagisen realismin sisään, mutta on
poikkeuksellisen ”mahdollinen” lajissaan. Asiat, joiden voi järjen tasolla
tietää olevan silkkaa mahdottomuutta, tuntuivat tässä kertomuksessa
luonnollisilta ja oikeilta.
Tapahtumat sijoittuvat Jäniksenselän erikoisen kirjalliseen
pitäjään, jossa kaikki tuntuu
itsestäänselvästi toimivan kirjallisuuden ympärillä. Paikkakunnalla vaikuttaa
kautta maailman tunnettu lastenkirjailija Laura Lumikko, jonka Kirjalliseen
Seuraan on pitkään etsitty uutta jäsentä. Vain parhailla on seuraan pääsy, eikä
seuran jäsenyydestä kieltäydytä.
Ella Milana,
joka on nuori äidinkielenopettaja ja palannut synnyinpaikkakunnalleen lukion
opettajaksi, saa paikallislehdessä julkaistun novellinsa jälkeen kutsun liittyä
kymmenenneksi jäseneksi Lumikon huippuseuraan. Seurauksena on jo ajat sitten
lopetetun Pelin uusi aloittaminen ja menneiden salaisuuksien avaaminen, jännittävä
totuuden etsintä.
Pohdimme, kenelle Lumikkoa suosittelisimme. Ehkä ainakin
nuorille lukijoille, sellaisille jotka eivät kavahda fantasiakirjallisuutta ja
myös sellaisille, jotka pitkästymisen pelossa tarttuvat kirjaan harvoin!
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta. Atena, 2006.
