keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Riikka Ala-Harja: Kahden maan Ebba





Luin Ebbasta mielenkiintoisena päivänä; sattumalta oli juuri se sama päivä, jolloin kirjan tarina alkoi, eli toissa viikon torstai 30.11.2017. Harva lastenkirja on kirjoitettu tapahtumaan näin läheiseen tulevaisuuteen.

Tarinan Ebba on neljännellä luokalla, ja hänen luokkansa on menossa sata vuotta täyttävän Suomen hienoon pormestarin itsenäisyysjuhlaan Finlandia-talolle. Ebballakin on upea mekko ja hiuksissa hieno lettikampaus, jota saa koko ajan varoa. Olisi tärkeää voida kertoa äidille illalla rauhassa jännittävästä juhlasta ja siitä, mitä tanssiaisissa tapahtui ja miten kaikki lopulta sujui.

Mutta Ebba ei voi, sillä heti kun tanssiaiset päättyvät, Ebban on vaihdettava vaatteet ja kiirehdittävä taksilla lentokentälle. Äiti jää huiskuttamaan, kun tyttö kenttäväen avustuksella siirtyy paikalleen lentokoneeseen.  Hän lentää Berliiniin, jossa saksalainen isä on taas kerran vastassa.  Äiti Suomessa, isä Saksassa. Ebba leijuu siinä välissä koko ajan. Hänestä tuntuu, ettei hän ole koskaan oikeassa paikassa. 

Aran mutta itsenäisen Ebban murheen ja kahtia jakautuvan elämän harmin ymmärtää kirjasta hyvin.  Pienen ja ilmaisutaan tarkan tarinan lukijaksi olisi helppo ajatella noin kymmenvuotias, kahden kodin arkea elävä lapsi tai ehkä vieläkin  mieluummin aikuinen, joka puntaroi omaa elämäänsä ja omia valintojaan lapsen näkökulmasta.

Ala-Harja, Riikka: Kahden maan Ebba. Otava, 2017. 109 sivua.

maanantai 20. marraskuuta 2017

Jukka Behm: Pehmolelutyttö




 Pehmolelutyttö

Emilia on viisitoistavuotias. Hänellä on turvallinen keskiluokkainen koti, eikä hän ole kiinnostunut juhlimisesta tai poikaystävistä kuten paras kaveri Lila. Emilia pitää Lilan bailausta typeränä ja vaarallisenakin, ja on itse enemmän kiinnostunut omasta koulumenestyksestään.  

Muusta Emilia ei tiedäkään juuri mitään. Ajatella hän osaa, sillä tavoin hän on kypsempi kuin moni ikäisensä. Mutta hän ei ole koskaan TEHNYT ihmeempiä, ei ole esimerkiksi käynyt koskaan yksin Helsingissä vaikka asuukin radan varressa, eikä tiedä pojista vielä mitään eikä juuri itsestäänkään. 

Emilia on sulkeutunut tyttö. Hän tarkkailee maailmaa ja seuraa omaa elämäänsä hiukan kuin ei eläisikään sitä itse. Tähän peilistä kuvaansa katsovan, epävarman lapsen ja kehittymässä olevan naisen rajapintaan törmää puhelimen deittimaailma, johon Emilia hivuttaa itsensä askel askeleelta syvemmälle. Hyväksytäänkö minut? Kelpaanko minä? Hailea omakuva sivustolle jysäyttää : kymmeniä viestejä hetkessä. Ja aina vain lisää.
  
Miehet kiinnostuvat Emiliasta. Kyllä hän on sen ennenkin huomannut, kaiken ikäisen miesten katseet ja kiinnostuksen. Mutta nyt Emilian puhelin tulvii vieraiden, aikuisten miesten rahatarjouksia ja suorasukaisia viestejä ja vielä suorasukaisempia kuvia. Emilia uskottelee itselleen hallitsevansa pelin, öisin hän väittää pehmoleluilleen laativansa säännöt itse ja voivansa tehdä tästä lähtien maailmassa mitä haluaa. Matkustaa vaikka Lontooseen ostoksille, rahasta ei ole puutetta. 

Kirjan aihe on rankka, itse tilanteita kirjoittaja kuvaa sentään useimmiten melko peitellysti.   Mutta epäselväksi ei jää, mitä Emilialle tapahtuu.  Emilia on lapsi, jonka halua tulla hyväksytyksi käytetään hyväksi. Kirjan loppu antaa lukijalle hengähtämisen mahdollisuuden, mutta saa katsomaan digimaailman lapsia hiukan  tavallista mietteliäämmin. 

Behm, Jukka: Pehmolelutyttö. WSOY, 2017. 202 s.  Tarkista saatavuus

maanantai 8. toukokuuta 2017

E.L. Karhu : Prinsessa Hamlet ja muita näytelmiä

Yllättäen eräs meistä (kiitos, V!) veti tämän esiin repustaan maaliskuun istunnossa. Siinä kohdassa, kun valitsimme seuraavaa lyettavaa, ja huhtikuun kirjaehdokkaiden pino oli ollut
lopultakin tosi mitäänsanomaton. Ihan meidän kaikkien mielestä.

Jos kirjaston uutuushyllyyn laittaa esille näytelmätekstin, voi olla melko varma, ettei se ihan
ensimmäisenä päivänä siitä irtaannu.
Mutta tämä. Kirkes-kirjastoissa ei ollut ainuttakaan vapaata kappaletta, joten siitä sitten varaamaan ja
odottelemaan omaa vuoroaan lukea. Mutta kaikki me saimme sen käsiimme, joskin helpotuksena osa
porukastamme käyttää myös Helmet-kirjastoja. (Ja osalla on ihan omia!)

Prinsessa Hamlet ei ole helppo kirja. Se ei ole se näytelmä, jonka Shakespeare kirjoitti, mutta
Hamletin tunteminen ei ole pahitteeksi tätä kuohuvaa mielenmaailmaa lähestyttäessä. Välttämätöntä
Shakespearen tunteminen ei ole. Voi ihan yhtä hyvin myös vain antautua.

Lukijan on tärkeää antautua, avautua ja luopua. Muita tärkeyksiä tulee tekstin myötä sykäyksittäin, kaikkein parhaimmassa tapauksessa on saavutettavissa palanen uudenlaista ymmärtämistä, itsensä ja maailman. Ja tulee myötätunteita, itseymmärryksiä. Paloja siitä, mitä meidän ihmisten eri aikoina väkivalloin hallittuun sisäiseen haluun liittyy, mitä oikeasti on, mitä elää ja mitä tapahtuu.

Kielen vaivattomuus ja kauneus on tässä kirjassa mykistävä. Kirjassa on niminäytelmän lisäksi kaksi muuta saman kirjoittajan (pseudonyymi) näytelmätekstiä : Leipäjonoballadi ja Kuka tahansa meistä - dokumentti.

Karhu, E.L. : Prinsessa Hamlet ja muita näytelmiä.  Tarkista saatavuus tästä



torstai 16. helmikuuta 2017

Michelle Gagnon : Kukaan ei kaipaa sinua



Tälle kirjalle on kaksi jatko-osaa, kyllä! Harmi vain, että kustannusosakeyhtiö ei ole nähnyt tarpeelliseksi antaa niitä suomennettaviksi, mistä olimme yksimielisesti pahoillamme. Lukupiirimme on kyllä kielitaitoinen, mutta arvostamme hyviä suomennoksia ja toivoisimme kaikkien lukijoiden  saavan aina luettavakseen kokonaisen sarjan.

Kaikki me olimme lukeneet tämän kirjan melkoiseen ahmimistyyliin. Kertomus käynnistyy niin rankasti : päähenkilö Noa herää sekavana tuntemattomassa paikassa selvästi leikkauksen läpikäyneenä, riipii tippaletkun kädestään ja pakenee epäinhimillisin ponnistuksin ulos sieltä,  missä on. Noan todellisuus on sijaiskotien väkivaltaista ja alistavaa epäinhimillisyyttä, mutta se on opettanut hänet epäilemään, varomaan ja juoksemaan pakoon. 

Kieroutuneen ja kroisosmaisen rikkaan perheen poika Peter tulee samoihin aikoihin tehneeksi virheen, jonka seurauksena hänestä tulee koditon. Noaa ja Peteriä yhdistää hakkerointiyhteisö, jonka pyrkimyksenä on auttaa maailman kärsiviä ja torjua pahaa. Etenkin Noa on taitava huippuälykkö, tyttö joka osa varmistaa selustansa eikä luota yhteenkään ihmiseen.  Niin kovaksi Noa on kasvanut, että hänen piirteistään ajoittain jopa toivoo löytävänsä edes hetkittäin hieman lämpöä.

Peter ja Noa ovat molemmat olleet tietämättään tekemisissä  nuoria tappavan oudon taudin ja siihen liittyvän Persefone-projektin kanssa.  Kirjan tapahtumat tuntuvat ahdistavilta ja samanaikaisesti mahdollisilta ja mahdottomilta. Vahva suositus kaikille dystopiasävytteisten trillerien ystäville!

Gagnon, Michelle: Kukaan ei kaipaa sinua. WSOY, 2014. Tarkista saatavuus tästä