Emilia on viisitoistavuotias. Hänellä on turvallinen keskiluokkainen
koti, eikä hän ole kiinnostunut juhlimisesta tai poikaystävistä kuten paras
kaveri Lila. Emilia pitää Lilan bailausta typeränä ja vaarallisenakin, ja on
itse enemmän kiinnostunut omasta koulumenestyksestään.
Muusta Emilia ei tiedäkään juuri mitään. Ajatella hän osaa,
sillä tavoin hän on kypsempi kuin moni ikäisensä. Mutta hän ei ole koskaan
TEHNYT ihmeempiä, ei ole esimerkiksi käynyt koskaan yksin Helsingissä vaikka
asuukin radan varressa, eikä tiedä pojista vielä mitään eikä juuri itsestäänkään.
Emilia on sulkeutunut tyttö.
Hän tarkkailee maailmaa ja seuraa omaa elämäänsä hiukan kuin ei eläisikään sitä
itse. Tähän peilistä kuvaansa katsovan, epävarman lapsen ja kehittymässä olevan
naisen rajapintaan törmää puhelimen deittimaailma, johon Emilia hivuttaa
itsensä askel askeleelta syvemmälle. Hyväksytäänkö minut? Kelpaanko minä? Hailea
omakuva sivustolle jysäyttää : kymmeniä viestejä hetkessä. Ja aina vain lisää.
Miehet kiinnostuvat Emiliasta. Kyllä hän on sen ennenkin
huomannut, kaiken ikäisen miesten katseet ja kiinnostuksen. Mutta nyt Emilian
puhelin tulvii vieraiden, aikuisten miesten rahatarjouksia ja suorasukaisia
viestejä ja vielä suorasukaisempia kuvia. Emilia uskottelee itselleen
hallitsevansa pelin, öisin hän väittää pehmoleluilleen laativansa säännöt itse
ja voivansa tehdä tästä lähtien maailmassa mitä haluaa. Matkustaa vaikka
Lontooseen ostoksille, rahasta ei ole puutetta.
Kirjan aihe on rankka, itse tilanteita kirjoittaja kuvaa
sentään useimmiten melko peitellysti. Mutta
epäselväksi ei jää, mitä Emilialle tapahtuu.
Emilia on lapsi, jonka halua tulla hyväksytyksi käytetään hyväksi.
Kirjan loppu antaa lukijalle hengähtämisen mahdollisuuden, mutta saa katsomaan digimaailman
lapsia hiukan tavallista mietteliäämmin.
Behm, Jukka: Pehmolelutyttö. WSOY, 2017. 202 s. Tarkista saatavuus
