- Tosi harmi, ettei Akatemiaa ole oikeasti olemassa. Jos olisi, haluaisin sinne heti!
- Tää teksti on todella tarkkaa, siinä ei ole mitään liikaa eikä siitä puutu mitään, mutta siinä sanotaan kaikki niin - hmm - ainoalla oikealla tavalla.
Säde tulee joutuneeksi mukaan metsäihmisten Akatemiaan. Aluksi hän on vain arkeologin assistentti, joka ei välitä piilotella pilkallisuuttaan muinaisuskoa ja luontomystiikkaa kohtaan. Metsäihmiset muodostavat jumalhahmoisen Voulan johdolla ankaraa elämää viettävän kommuunin, jonka asuttamille maille aiotaan pystyttää uusi lähiö pääkaupungin tarpeisiin.
Maailmaa kiertävä, juopotteleva arkeologi Vic on palkattu selvittämään tulevan lähiön alueen muinaisuutta, joka on Voulan mukaan vanha uhripaikka. Säteellä ja Vicillä on ollut suhde aikaisemmin, ja Vic haluaa eroottisesti mutkattoman Säteen mukaan.
Säde liimaa ihmiset itseensä, koska on (tai näyttää olevan) kaunis ja sensuelli ja mukava. Hänen suhteensa seksiin on suorasukainen, eikä hän halua rajoittaa itseään eikä muita. Hänen mielestään usempi suhde samanaikaisesti on luonnollista, ja tästä pitää myös Vic, kunnes huomaa Säteen pitävän avomiehestään Antista enemmän kuin Vicistä.
Säde on monia asioita samassa tarinassa. Kyllä se rakkauskertomuskin on (tai ehkä rakkaudellinen kertomus)
, mutta ulottuvuuksia on paljon. Vic aloittaa kirjan ja sanoo kertovansa kaiken kuolemansa jälkeen, mutta sen tietäminen tuntui lukiessa - luonnolliselta. Kuten kaikki muukin, muutoin ehkä vieroksuttu.
Supinen, Miina : Säde. WSOY 2013.Etsi kirjastosta
