Hyvän
sattuman löytönä tartuin Terhi Rannelan “Läpi yön”- päiväkirjaromaaniin.
Toisten
päiväkirjoihin ei saa kajota, eivätkä useimmiten keinotekoiselta tuntuvat
päiväkirjaromaanit ole koskaan allekirjoittanutta houkutelleet. Ne ovat
helposti epäaidon tuntuisia, ehkä siksi että herkän ja aidon päiväkirjan
syvintä sielua ja henkeä ei kirjailijan ole helppo ammattipohjalta rakentaa.
Tämä
kirja oli kuitenkin poikkeus. Lukukokemus oli aivan erityinen
todenmukaisuudessaan : niin todelliselta ja eletyltä jokainen
päiväkirjamerkintö tuntui.
Romaanin
päähenkilö Maria Järvi kirjoittaa päiväkirjaansa itsemurhayrityksen jälkeen.
Hän on kympin tyttö, jota sisäiset täydellisyyden vaatimukset jatkuvasti
piiskaavat eteenpäin ja parempaan. Hän kamppailee halujensa ja ristiriitojensa
kanssa, ja elämänhalu ja tavoitteisiin pääsemisen palo on lopulta kaiken muun
peittoava iso voima, joka vie Mariaa. Hän haluaa elämää, haluaa rakkautta ja
ennen kaukkea hän haluaa kirjailijaksi, ja piste.
Nuoren, omaa
tietään kulkevan naisen päiväkirja on hieno kokemus luettavaksi. Ajallisesti
romaani sijoittuu vuosiien 1996-2000, ja ne vuodet eläneelle tämä
päiväkirja sisältää hyvin tunnistettavaa nostalgia-aineistoa. Nekään, jotka eivät
tuota aikaa ole kokeneet, ovat samaistuneet Marian tuntoihin ainakin meidän
lukupiirissämme. Se on syy, miksi tulen suosittelemaan tätä kirjaa niille
vanhemmille, jotka haluavat etsiä eri näkökulmia pohtiessaan suhdetta omiin
teini-ikäisiin lapsiinsa ja perhe-elämän ongelmiin. Marialla on niistäkin
asioista painava näkemyksensä.
Rannela, Terhi : Läpi yön. Otava, 2014. Etsi kirjastosta
