Salka Valka jakoi lukupiirimme ainakin kahtia. Oli nuoruuden kirjalöydön peruja olevaa mieltymystä, mutta toisaalta vanhahtava ilmaisu karkotti lukuhaluja auttamatta osalta keskustelijoista. No, tiukat koeviikot vaikuttivat myös siihen suuntaan, että kovin paljoa keskusteltavaa ei islantilaisklassikosta illassamme irronnut.
Kirja alkaa, kun Salka Valka tulee äitinsä Sigurlinan kanssa Oseyrin surkeaan kalastajakylään. Sigurlinan haaveena on ollut jatkaa matkaa etelämmäs, isoon keskukseen. Kuitenkin heidän elämänsä pysähtyy kalastajakylään, jossa jo Sigurlinan yksinhuoltajuus on ensimmäinen leima, ja lisää seuraa.
Kylässä näkyvät kaikki ahdasmielisyyden, pikkusieluisuuden ja ahneuden piirteet, ja tästä keskustelimmekin: voiko elämä olla vaikkapa suomalaisessa pikkukylässä vieläkin tavallaan samanlaista? Miten maaseudulla ja kaupungissa, isossa ja pienessä yhetisössä eläminen eroavat toisistaan ja miten jokainen meistä mieluummin haluaisi asua. Mitä isompi yhteisö, sen neutraalimmin siellä voi elää, mutta tuntuuko se hyvältä?
Halldor Kiljan Laxness : Salka Valka. Suomennos Jyrki Mäntylä. WSOY 2006. Etsi kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti