Viime vuonna ilmestynyt Selviytymispeli edustaa realismia
tai dystopiaa, genrestä on vaikea olla aivan varma tai ainakin se varmuus voi omassa
mielessä elää päivittäin uutisvirtaa selatessa. Poikien tausta on niin lähellä sitä
minkä me tunnemme, että sitä lähinnä vain toivoo, ettei tämä kaikki ole
todellisuutta jo nyt.
Maailmanlaajuinen konepajakonserni Korpi Manufacturing Oy oli
vähäisen Korpisalon taajaman elinmahdollisuuksien taustalla niin, että
rikkautta tai ainakin hyvinvointia oli vielä äskettäin kaikilla. Selviytymispelissä
ollaan yhteiskunnallisen muutoksen tilanteen siinä kohdassa, jossa Korpi on
vienyt loppuun YT:t ja irtisanonut melkein kaikki: ”Potk! Ja fiuu : siellä
lensivät kaaressa Jontun ja Simpan ja Tolkun ja Kalsarin isäukot ja muutamien
äiditkin kuin savikiekot ampumaradalla.”
Nuorten elämässä jakaudutaan niihin, jotka voivat ja niihin,
jotka eivät voi. Niihin, joilla on ja niihin, joilla ei ole. Poikien suhteet
ovat kireät ja jännitteiset, valtasuhteet liittyvät yhteisön taloudelliseen
romahdukseen. Selviytymispelin
pakkashelvetissä ollaan partioleirillä, jossa selviytyminen ei ratkea rahalla.
Kenelle suosittelisin? Välillä uskomaton mutta jännittävä
selviytymistarina, ja kirjailijan teksti on tarkkaa ja koreilematonta. Ellei
mukana olisi hieman konstikkaasti käsitettävä ulkopuolisen tarkkailijan Oskun
näkökulma, laittaisin kirjan nuortenosaston ”aloita vaikka näistä”- pöydälle.
Karpio, Markku: Selviytymispeli. Tammi 2014. Etsi kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti