Jakke ja Make ovat toimeliaita poikia. Heidän koulupojan arkeaan värittävät kotielämän kiemuroiden lisäksi Jyväskylän seudun rikosmysteerit, joiden selvittelyssä heidän hoksaavaisuuttaan tarvitsee tuon tuosta konstaapeli Veijo Muusi kollegansa ja hurjapäisen automiehen Ismo Tuutusen kanssa.
Itsenäisinä teoksina luettavan sarjan neljännessä osassa poikien koulun osaava mutta syrjään vetäytyvä talonmies Lapamake katoaa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että jotain todella vakavaa on tapahtunut. Konstaapeli Muusi tarvitsee poikien asiantuntemusta näiden arvostaman Lapamaken taustojen ja elämän valottamiseen, ja pojat tempautuvat oitis mukaan tapauksen selvittelyyn.
Nuorille tarkoitettujen dekkareiden asetelmassa on usein tämä "avuttomat poliisit - nokkelat lapset"- asetelma. Niin tässäkin, välillä hitusen kiusallisuuteen asti, vaikka tilannetta korjaakin vakuuttava poliisin työskentelyn kuvailu. Kymmenen ikävuoden kahta puolen oleva lukija ei kuitenkaan ehkä aivan usko kaikkea sitä, mitä ilmentämään Muusi ja Tuutunen on laitettu, ei ehkä olisi huono ajatus hieman loiventaa heidän lapsellisuuttaan.
Kirjassa kuljetetaan pinnan alla poikia painavaa raskasta asiaa, Jakkea uhkaavaa isoa elämänmuutosta ja muuttoa kauas pois. Se asia on paha peikko ja niin iso, että siitä pojat eivät edes puhu ennen kuin asia on kypsä juteltavaksi.
Ammattipoliisin kirjoittaman jännärin ilmeessä on vanhan poikakirjan perinnettä; oikeamielisyyttä ja seikkailuhenkeä. Lönnin päähenkilöt ovat empatiakykyisiä kelpo poikia, joista mieleen tulivat Väinö Riikkilän viisikymmenlukuiset sankarit Pertsa ja Kilu. Luontoa kuvataan kirjassa jotenkin hyvin hellästi, ja keskisuomalainen paikallisväri tuntuu mukavan todelliselta ja oikealta.
Lönn, Pasi : Aavetanssi. Tammi, 2015 Etsi kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti